Muotia suoraan Prismasta

Kyllä, tämä playsuit on suoraan Prismasta kotiin kannettu, hyväksi havaittu ja jo lyhyestä iästään huolimatta paljon käytetty. Ei ole kovinkaan kauaa kun yhdessä maito-ostoksien kanssa vaatteiden kotiinkantaminen ei ollut kovin trendikästä mutta niin ne ajat muuttuvat. Itseni lisäksi Lidlin vaihtuva vaatetarjonta on monen mukaan hyväksi havaittu ja jo jonkinaikaa myös Prisma on ollut mukana tässä trendiaallossa mutta vasta nyt myös minuun kolahti ja kunnolla.

Ulkomailla vaatteiden ostaminen päivittäistavarakaupoista ei ole millään tapaa tavatonta ja voin aivan rehdisti ja rehellisesti myöntää että esimerkiksi brittiläisen Asdan sekä Tescon vaateosastot ovat tulleet todellakin tutuksi ja laatu hintaan nähden hyväksi havaituksi. Molemmilla brändeillä on myös ollut yhteistyösuunnittelijoita vaatemallistoihinsa ja kova kuhina vaateosastoilla on myös ollut.  Nyt on myös pakko mainostaa, että Asda toimittaa tätänykyä vaatteita myös Suomeen. En ehkä voi kunniaa tästä itselleni ottaa mutta lähetin aiheesta heidän asiakaspalveluunsa viestiä viime vuoden lopulla (milloin Suomi ei vielä ollut toimitettavien maiden listalla) mutta nyt se on – mahtavaa. Ja eikun shoppailemaan.

Apua, olen lihonut!

On ehtinyt taas vierähtää jokunen viikko siitä kun viimeksi blogiini olen sisäänkirjautunut. Tuossa ajassa on kevät muuttunut kesäksi ja kesävaatteet kaivettu vuodentakaa taas esiin. Kesävaatteilla, tai vaatteilla yleensä, on usein mielenkiintoinen tapa kutistua sinä aikana kun niitä ei hetkeen käytetä. Mysteeri on vaivannut ihimiskuntaa jo jonkinaikaa ja ilmiöön on itseni lisäksi törmännyt myös useampikin tuttuni eli ihan harvinaisesta tapahtumasta ei ole kyse.

Vuosi sitten ostin uudet, varmaan jokaisessa viime kesän kuvassa jalassa näkyvät, shortist. Kun kesä tänä vuonna yhtäkkisesti koitti, olin intopiukeana vetämässä luottoshortseja jalkaani vain huomatakseni että ne eivät enää istukaan samalla tavalla: Vatsanseutu kiristää; Ne eivät tunnu mukavilta. Vaikka haluaisinkin uskoa myyttiin että vaatteet kutisuvat kun niitä ei käytetä, niin tässä kohtaa joudun ehkä kuitenkin rehellisesti tunnustamaan että minä olen tainnut talven aikana lihoa.

Suurimman järkytyksen jälkeen tunsin myös pientä pettymystä itseeni. Olenhan muka urheillut, syönyt jokseenkin fiksusti ja elänyt muutoinkin perusjärkevästi – ainakin suurimman osan aikaa. Tai edes silloin tällöin. Seuraavana ajatuksena oli että nyt saa kyllä jokainen leipä ja herkkuhetki jäädä unholaan ja salillekin vääntäydytään vähintän viidesti viikossa. Prkl! Kunnes jostain kuului taas onneksi järjen ääni. Se ääni, joka totesi että tilanne on nyt tämä – ok ja etsi puettavaksi jotain sopivamman kokoista.

Tästä tapahtumasta on nyt se muutama viikko aikaa ja olen oikeastaan ihan sinut asian kanssa. Tietenkään se ei tunnu kivalta että vatsanseudulle on tullut jotain lisää mutta ei se minua niin paljoa kuitenkaan taida harmittaa. Ja miksi pitäisikään? Eihän se loppujen lopuksi ole muuttanut kuin vain sen tosiasian että shortsien sijasta laitan jalkaani jotain muuta. Sensijaan siis että huutelisin kauhuissani että apua, olen lihonut totean vain että mitäs siitä. #bodypositive