Syksy yllätti kesälomailijan

Vaikka kesästä on tänä vuonna saatu nauttia säiden puolesta poikkeuksellisen pitkään, en voi olla miettimättä että joko se nyt loppui. Tänään sääoptimismi yllättyi täysin ja joutui tyytymään osaaansa ja ostamaan päälleen lämmittävän neuleen ettei paleltuisi sovituilla lounastreffeillä. Syksy siis yllätti kesälomailijan samaan tapaan kuin lumi autoilijat aina talvisin.

Jos se syksy nyt tästä alkoi, toivon  siitäpitkää ja lämmintä, mikä hiljalleen viilenee talveksi.  Ja jos nyt tarkkoja ollaan niin talvea ei ihan välttämättä tarvitsisi tulla ollenkaan mutta näillä leveysasteilla se ei varsinaisesti taida olla mahdollisuus. Siispä ennenkuin se tulee, toivon pitkää syksyä mikä mieluusti voisi olla myös vähäsateinen. Sinänsä suoraan sadetta vastaan minulla ei  ole mitään mutta esimerkiksi kahden lapsen kanssa futiskentän laidalla seisominen on huomattavasti mukavampaa kuivalla kelillä kuin sateessa.

Kuvissa näkyvä neule löytyi tosiaan Hennesiltä edulliseen kymmenen euron hintaan omaa olotilaa lämmittämään. Sinapinkeltainen näytti olevan aika vahvoilla tämän(kin) syksyn väripaletissa kun lähdin tutkimaan uudistuksia vaatekaapppiin tulevan töihinpaluun piristämiseksi. Yrityksestä huolimatta siinä kävi kuitenkin niin että neule jäi päivän ainoaksi ostokseksi mutta onhan tässä vielä lomaa monta päivää jäljellä.

neule: HM

vaaleanpunainen paita: vanha, HM

housut: kierrätetty, Zadaa

laukku: vanha, Aleksi 13

Tavoitteena 5km

Mitä liikuntan tulee, olen aika fiilispohjainen urheilija. Vaikka minut ehkä helposti mielletään salitreenaajaksi, en rehellisesti sanottuna edes muista milloin olen siellä viimeksi käynyt. Liikkumista en silti ole lopettanut, vaan olen tehnyt sitä, mitä milloinkin on sattunut huvittamaan – ihan vailla varsinaisia tavoitteita tai suunnitelmallisuutta. Joskus olen jumpannut kotona, toisinaan tehnyt treenin kävelylenkin lomassa mutta ihan nyt viimeaikoina on mieleni halajanut ihan rehelliselle hölkkälenkille.

En koskaan ole ollut mikään kummoinen juoksija ja lenkkeilyhaaveeni ovat aina sijoittuneet kesäkausiin. Ja koska juoksen pääsääntöisesti vain yhtenä vuodenaikana neljästä, alkaa juoksukuntoni aina käytännössä nollasta. Olen aina ollut sitä mieltä että juoksukunto on ihan eri kunto kuin kaikki muu, mutta tänä vuonna liikkelle lähteminen on ollut jotenkin erityisen tahmeaa. Ehkä syynä on se että edellisekrrasta on ihan valtavasti aikaa tai sitten ehkä se, etten ole ylipäätään harrastanut mitään aerobista herraties koska viimeksi. Kaiken hyvän lisäksi edelliskerrasta lisääntynt elopainoni ei oletettavasti myöskään helpota yhtään asiaa mutta niin vain vetäisisin lenkkitossut jalkaan ja lähdin liikkeelle.

Ensimmäisen (tuskaisen) hölkkälenkin jälkeen päätin kaivaa avukseni opastetun juoksukoulun minkä ehtoina olisi

  1. Yksinkertaisuus: En jaksa, tai halua jaksaa, monimutkaisia treenejä. En halua hiittejä tai muitakaan kommervenkkejä mukaan; Mitä simppelimpi, sen parempi.
  2. Lyhyt kesto: Ihan maksimipituus kuusi viikkoa sillä pidempiaikaisessa opastuksessa saattaa olla rissinä oma kyllästyminen.

Ja näin päädyin toteuttamaan IS:n arkistoista löytyvää neljän viikon supersimppeliä juoksukoulua, minkä tavoitteena on pystyä juoksemaan 5km matka. Huomiodien se, että en ole koskaan eläessäni juossut kuin 10km yhtäjaksoisen matkan, ja tämänkin n.10 kiloa ja useampi vuosi sitten, vaikutti tavoite hyvältä ja ohjeet sopivan yksinkertaiselta.

Ensimmäisenä viikko on nyt takana ja voin hyvillä mielin todeta että treenihän toimii, eikä viikon viimeinen treeni ollut lainkaan niin rankka kuin ensimmäisellä kerralla. Jokainen treeni sisälsi 7x2min juoksuosuuden, joiden välissä käveltiin aina 1minuutin verran hengitystä hieman tasaten. Kuulostaako helpolta? Testaa itsekin ja lähde kasvattamaan aerobista kuntoa kanssani. Ehkä neljän viikon jälkeen todellakin taittuu jo yhtäjaksoinen puolentunnin matka, vaikka se vielä aika kaukaiselta tuntuukin.Parempi aerobinen kunto, täältä tullaan!