Joko se 5km tuli juostua?

Kirjoittelin tuossa jokunen aika takaperin kuinka yleensä kesän korvilla kasvava juoksuintoni starttasi vasta syksyn tultua. Liekö kuumalla kesällä ollut osuuttansa asiaan ettei ihan helteisimpinä päivinä tehnyt mieli tossua toisen eteen liikaa laittaa kun muutoinkin hikoili ihan riittävästi. Niin tai näin, starttasin juoksukoulun kepeillä 2min pyrähdyksillä ja kasvatin juostavaan matkaan käytettävää aikaa viikko viikolta kunnes koitti se kuuluisan 5km tavoitteen rupeama.

Minun juoksuvauhdillani 5km ottaa aikaa noin puolituntia, eli mikään kova sprintteri en ole. Tai siis tätä oletan, sillä en tuota viittä kilmoterä ole vielä tänä vuonna juossut. Tuo on kuitenkin se vauhti, millä juoksin silloin ennen ja mikä on sellaisen keskivertohölkkärin perusvauhti monessakin olettamuksessa. En kuitenkaan koskaan päässyt viiteen kilmoetriin saakka sillä otin vastaan sen jokasyksyisen flunssan. Kun olo alkoi olla parempi, odottelin muutaman päivän vain huomatakseni että tuttu kurkku- ja pääkipu tekivät paluun. Siitä saakka olen elänyt melkoista on-off-aikaa olotilani kanssa. Tällä hetkellä olo on taas on, eli flunnsaisempi ja kurkku tuntuu jatkuvasti karhealta.

Vastauksena siis otsikon kysymykseen: ”Ei, en ole vielä juossut sitä viittä kilometriä” mutta aikomuksena se edelleen on. Tosin niin kauan kun hengästyn ylämäkeä kävellessä kuin vanha koira, on tämä vain tavoitteena. Mutta toteutettavana sellaisena.

Viimeisiä Viedään

On taas keskiviikko. Päivät rullaavat tällä hetkellä eteenpäin ihan hurjaa vauhtia ja tuntuu että kokoajan on sama viikonpäivä mutta vain eri viikko. Jouluun on enää vain kolmisen kuukautta jäljellä – siis reilu 12vkoa!? Voisiko sitä edes uskoa kun tälläkin hetkellä lämpötilat hivelevät parinkymmen plusasteen tietämillä. Jos sääennustuksiin (ja Suomen ilmastoon) on uskomista niin näiden säiden osalta viedään viimeisiä.

Viimeisiä viedään myös tässä blogissa. Jokainen on varmasti jo ehtinyt huomata että Fitfashionin tarina on lopussaan. Olen itse ollut osa tätä yhteisöä sen perustamisesta lähtien ja matkalla moni asia on muuttunut. Jos oikein muistan, olivat ensimmäiset postaukset suunnilleen niihin aikoihin kun sain syliini pienen tyttövauvan. Tuo tyttövauva on tänäpäivänä melko tiukkatahtoinen haaveilija, isosisko ja innokas voimistelijanalku. Niin ne asiat muuttuvat viidessä vuodessa ja siinä missä fitness oli iso trendi silloin, on se nykyään oman kehon rakastaminen ja kokonaisavaltainen hyvinvointi. Viimeisin esimerkki hyvin kärjistetysti ja kaikki mahdollisia kulmia oikoen ilmaistuna tietenkin.

Olen itsekin pehmentynyt vuosien varrella, enkä tarkoita vain ulkoisesti vatsanseutua. Oma ajatusmaailmani on pehmentynyt. Blogini on pehmentynyt ja siinä missä ennen kirjoitin viikko toisensa jälkeen treeneistäni tai vaakalukemista, voisin nykyään kirjoittaa perhe-elämästä, perhe-elämän yhdistämisestä täyspäivätyöhön ja omiin harrastuksiin, ajankäytönhallinnasta ja miksei siitäkin kuinka ihmeessä peitän ruuhkavuosien väsymyksenmerkit kasvoiltani.


Vaikka sanoin että tämän bloginkin suhteen viedään viimeisiä, en ole kuitenkaan lopettamassa. Harkitsin sitä kyllä vakavissani sillä aikani on melko usein kortilla ja olisi ollut helppo lopettaa ajatellen että se ei olisi johtunut itsestäni vaan muista tekijöistä. Tein kuitenkin toisenlaisen ratkaisun. Sen sijaan, että olisin ottanut portaalin lopettamisuutisen järkytyksenä, näin siinä mahdollisuuden. Näin mahdollisuuden muuttua ja muuttaa blogini suuntaa enemmän sen kaltaiseksi kuin elämäni tällä hetkellä on.

Blogini ei ole siis katoamassa mutta muutoksen tuulet puhaltavat vahvempina kuin koskaan. Blogini on myös kiinnitetty jo uuteen kotiinsa ja kunhan muuttoaikataulut ovat selvät, tulen siitä kyllä kertomaan. Siihen saakka päivitän kuitenkin täällä fittarin puolella, tällä tutulla nimellä mutta ehkä kuitenkin jo hiljalleen uudella tuulenvireellä.