Festaritunnelmia lasten kanssa

Tänään alkaneille Tikkurila-festivaaleille ei tänä vuonna tullut hankittua lippua mutta festaritunnelmaan on silti päässyt virittäytymään. Tämä pienehkö, kotimaisin artistein eteenpäin puksuttava juhla, järjestetään omalta kotiovelta kävelymatkan päässä ja kävimmekin lasten kanssa fiilistelemässä jo päivällä soittanutta Antti Tuiskua festarialueen ulkopuolella.

 

tikkurilafestarit_1

tikkurilafestarit

Ihmettelen kyllä Tuiskun esiintymisajankohtaa mutta mahdollistipa se ainakin sen että moni muukin lapsi pääsi idoliaan kuulemaan. Oli jotenkin hellyyttävää kuinka vieressämme olleet, noin 10-12-vuotiaat tytöt olivat tohkeissaan nähdessään vilauksen Tuiskusta ja kuullessaan tätä livenä. Montahan kertaa tunnin aikana kuulin kuinka onnellisia he ovat – aivan parhautta.

Tuiskun tuotannosta ei meidän lapsille ollut tuttu kuin Sata Salamaa ja sitä odotellessa olikin hyvä harjoittaa katutaidetta. Näin päiväaikaan on meno vielä senverta rauhallista että lasten kanssa on ihan turvallista liikkua eikä se ainakaan aiempina vuosina ole liian villiksi tuntunut muuttuvan illemmastakaan, ainakaan hieman sivummassa.

tikkurilafetsarit_2

festarit_3

 

Ensimmäinen Punnitus

Kun kerroin teille laihdutuspäätöksestäni, mainitsin samalla ajankohdan olevan oikea. Ja vaikka lomakausi onkin parhaimmillaan käynnissä, ei mielipiteeni ole muuttunut. Olen ihan oikeasti huomannut, että varsinkin laihduttaessa voi matka ajatuksista tekoihin olla melkoisen pitkä. Tälläkin kertaa mietin asiaa eräänä keskiviikkoiltana kävelylenkin lomassa. Mietin sitä, kuinka sitten ensi maanantaina aloitan ja mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa. Vaan maanantain sijaan aloitinkin siinä ja heti ja seuraavana aamuna päiväni käynnistyi puurolautasellisella, aivan kuten olin suunnittelutkin. Ja siitä se homma sitten lähti.

laihduttaminen

Tästä aloituksesta on tänään kulunut kaksi viikkoa enkä mitenkään erityisemmin olleeni tänä aikana dieetillä. Jos haluaisin nopeita tuloksia, on paljon asioita mitä voisin tehdä toisin tai enemmän mutta haluan että homma on mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Haluan että kun jossain vaiheessa on tarvetta, on minulla vielä sellaisia keinoja jäljellä, joilla saan asiaa edistettyä. Joku viisaampi on joskus sanonut että paras dieetti on sellainen, jolla ei edes tiedä olevansa – tämä ainakin tuntuu juuri siltä.

Mitä sitten olen ihan konkreettisesti tehnyt? Olen kiinnittänyt huomiota riittävään vedenjuontiin. Olen aina, tai ainakin pitkään, ollut hyvä vedenjuoja mutta nyt olen varmistanut juovani tarpeeksi. Vedenjuonnin merkitys korostuu erityisesti näin kesäaikaan ja lisäksi on huomioitava, että imetän edelleen nuorimmaistani, mikä myös lisää vedentarvetta. Olen lisäksi kiinnittänyt erityistä huomiota ateriarytmiin sekä siihen että syön jokaisella aterialla tarpeeksi. Napostelu on ollut yksi ongelmistani ja tällä pyrin pääsemään siitä eroon. Ateriakertoja vuorokauteen tulee viisi ja jokaisella syön melkoisen mukavia määriä.

keitto

siggpullo

P1190006

Virallinen punnituspäiväni on lauantai. Päädyin lauantaihin käytännönsyistä, sillä ajattelin sen mahdollistavan mittaukset parhaiten myös palattuani työelämään. Pelkän vaa’an lisäksi aion nimittäin vanhaan tuttuun tapaan, kaivaa kuukausittain esille myös mittanauhan ja rasvaprosenttimittarin. Kehitystä tullaan seuraamaan myös kuvin, sillä itselle ainakin ne konkretisoivat muutokset myös kaikista parhaiten. Vaa’alle astun kuitenkin alussa viikoittain varmistaakseni kehityksen oikean suunnan. Vaikka vaakaa moni pitääkin perimmäisenä vihollisena ja muistuttaa ettei se kerro kaikkea, niin siinä vaiheessa kun oikeasti ylimääräistä rasvaa on pudotettavana enemmänkin, on vaaka oiva apuväline.

Ja paljonko sitä pudotettavaa sitten onkaan? Arvuutelkaapa hetki näiden matkan varrella otettujen kuvien avulla ennen paljastusta.

66_53

Vanhempaa materiaalia vuodelta 2011: vasemalla noin 66 kiloa ja oikealla 53

59kiloa

Olisiko vuodelta 2014, 59 kiloa

67kiloa

kun luulin olevani lihavimmillaani, 67 kiloa

73kiloa

Ja vajaa kaksi viikkoa sitten, 73kiloa

Aloittaessa vaaka näytti siis 73kiloa. Minun pituiselleni, noin 162cm, se on melkoisen paljon. Painon kertymisestä, sekä ajatuksistani tuota lukemaa kohtaan, aion kirjoittaa joskus toiste. Tästä suunta on vain alaspäin ja muutaman yön päästä selviää, kahdessa viikossa tapahtunut mitään kehitystä painon suhteen omalla kotivaa’alla mitattuna (edellislauantaina olin mökillä ja sekin vaaka näytti positiivisia merkkejä).

laihdutus_2