Treenieuforiassa

Elän tällä hetkellä totaalisessa treenieuforiassa. Mieleni tekisi kannustaa ihan jokaista liikkumaan. Mieleni tekisi suitsuttaa kaduilla ja kylillä kuinka treeni saa oman olon tuntumaan hyvältä. Kuinka kaikki vastoinkäymisetkin voi voittaa kun vaan lähtee liikkeelle. Itsellä on niin hyvä olo että mieleni tekisi treenata aamulla ja illalla sekä ehkä vähän vielä siinä välissä.

Vaikka liikkeestä tulee hyvä olo niin liika on kuitenkin liikaa eikä lisäliikunta enää teekään hyvää, vaan enemmän pahaa. Todellisuudessa, en toennäköisesti edes jaksaisi lisätreenejä saati että minulla olisi niihin aikaa. Tätä uuden suhteen alkuhuumaa ei kestä kuitenkaan ikuisesti ja sinänsä se tahto ja energia kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin mahdollista eikä itseään kannata pidätellä. Ja tässä tapauksessa se tosiaan tarkoittaa minulle sitä että silloin kun treenataan, treenataan kunnolla.

Alkuun vielä palatakseni niin silläkin uhalla että ärsytän jotakuta, haluan sanoa että lähde liikkeelle. Kävele, tanssi, nostele painoja tai vaikka keilaa mutta lähde liikkeelle. Liikettä on monenlaista ja jos et ihan vielä tiedä mistä tykkäät, kokeile. Minä väitän että liikunta sopii jokaiselle, pitää vain löytää se mistä nauttii milloinkin.

Makeanhimoni ja minä

Milloin sun tekee mieli makeaa? Mun tekee silloin kun siihen on mahdollisuus. Tähän tulokseen tulin kun lähes välittömästi, yksin auton ratin taakse istuuduttuani, aloin ajatella että pitäisikö kaupassakäynnin yhteydessä ostaa myös jotain hyvää. Jatkoin omatoimista ajatteluani vielä hieman pidemmälle ja mietin ihan rehellisesti niitä kertoja, jolloin olen hivuttautunut herkkukätköjen äärelle:

..Silloin kun lapset ovat menneet nukkumaan..

..Silloin kun lapset ovat jossain muualla..

..Silloin kun olen itse jossain muualla..

..Silloin kun on herkkupäivä..

Lukuunottamatta yhtä kohtaa listassa, olen herkutellut silloin kun luulen että kukaan (tai ainakaan lapset) ei näe. Tätä ei tietenkään tapahdu aina mutta viimeaikoina ihan riittävän usein. Toki taustalla voi olla myös sellaisiakin tekijöitä kuin liian vähäinen syöminen päivän aikana (kostautuu sitten illalla makeanhimona) tai liian vähäinen syöminen vaikka jo edellispäivänä.

Jollain on tapana palkita itsenä hyvästä työstä makealla. Toinen syö kun ei ole muutakaan tekemistä. Kolmas syö suruunsa ja minä ilmeisesti teen omasta hetkestäni entistä luksusmaisemman palalla (tai levyllisellä) suklaata. Onneksi kuitenkin korjausliikkeitä voi aina tehdä ja helpointa se on silloin kun tietää mitä lähtee korjaamaan. En muuten ostanut tänään karkkia kauppareissulla. Enkä käynyt kodin herkkukätköillä illan aikana. Jes!